SISÄLLYS |
3. LUKU: KASAARIEN VALLANKAAPPAUS VENÄJÄLLÄ Bolsevikkien ylimpien hallintoelinten ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista (siis kasaareista). Heistä useimmat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Täten historiankirjoissa väitetty "venäläisten kansannousu tsaaria vastaan" ei ole totta, vaan kyseessä oli kasaarien suorittama vallankaappaus. Robert Wilton toimi 17 vuotta Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana. Hän näki vuoden 1917 bolsevikkikumouksen järkyttävyydet tapahtumapaikalla Pietarissa ja ryhtyi itse tutkimaan tsaariperheen murhaa yhdessä virallisen tutkintatuomarin Nikolai Sokolovin kanssa. Hän sai selville asioita, joista virallinen historiankirjoitus vaikenee. Wiltonin kirja "The Last Days of the Romanovs" ilmestyi lontoossa ja New Yorkissa 1920. Sen ranskankielinen versio "Les Derniers Jours des Romanoffs" ilmestyi Pariisissa 1921. Tutkimuksessaan Wilton esittää bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsenluettelot, joissa hän mainitsee jäsenten nimet ja kansallisuuden. Mainittakoon, että nämä luettelot hän keräsi virallisista neuvostolähteistä. Luetteloista paljastuu hämmästyttävä tosiasia: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! Ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista, (siis kasaareista) heistä useimmat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Täten historiankirjoissa väitetty "venäläisten kansannousu tsaaria vastaan" ei ole totta, vaan kyseessä oli kasaarien suorittama vallankaappaus venäjällä. Paljastaessaan Venäjän vallankumouksen ja tsaarinperheen murhan kansainvälisten juutalaisten operaatioksi Wilton joutui itse tämän kansainvälisen ryhmän vainon kohteeksi: hänen kirjansa poistettiin kirjakaupoista ja lisäksi hän menetti työpaikkansa Times-lehdessä. Palatkaamme vallankumoukseen ja siihen vaikuttaneeseen historiaan. Jo tuohon aikaan olivat suuret valtakeskukset Washington, Pariisi ja Lontoo kasaarien hallinnassa. Tässä maailmanvalloituksessaan kasaarit käyttivät suoranaisten murhien- ja kasaari pankkien lisäksi hyödykseen kehittämäänsä erittäin tehokasta ja salaista poliittista organisaatiota, nimittäin vapaamuurarijärjestöä. Mutta kasaarit eivät vielä tuolloin olleet saaneet täydellistä otetta kolmesta maailmanpoliittisesti tärkeästä valtakunnasta: Saksasta, Habsburgien monarkian Itävalta-Unkarista ja mittavasta tsaarin valtakunnasta Venäjästä. Näistä kolmesta valtakunnasta tuntui kasaarien mielestä Venäjä olevan ensimmäisenä sopivin valloituskohde, sillä Wienin keisari Franz Joosef ja Saksan keisari Wilhelm II eivät sopineet liittolaiseksi jo ainoastaan siksi, että molemmat tunsivat ensimmäiseen maailmansotaan johtaneiden tapahtumien johdosta syvää epäluuloa ennen muuta maailmanlaajuista vapaamuurariutta kohtaan, joka oli ja on tänäkin päivänä pelkästään kasaarien hallinnassa. Sittemmin Aleksanteri II:n murha synnytti ratkaisevan särön tsaarinvallan ja kasaarien suhteisiin. Murhaa edeltävänä aikana oli juutalaisiin (sillä kasaarit mielettiin uskontonsa tähden juutalaisiksi) suhtauduttu lämminhenkisesti, mutta murhan jälkeen tilanne muuttui. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskeluun sekä rajoitettiin juutalaisten oikeuksia liiketoimintaan ja oikeuksiin riistää Venäläisiä talonpoikia. Muutenkin kaikkialla Venäjällä esiintyi juutalaisvastaisia mielenosoituksia. Toukokuun lait vuonna 1882 olivat siten lähtölaukaus tsaarinvallan ja "juutalaisten" (kasaarien) väliselle taistelulle. Tästä alkoi sota tsaarin Venäjää vastaan, johon osallistui melkein kaikkien maiden kasaarit. Rothshildien pankkidynastian kieltäytyi antamasta lainoja ja toimi ulkomaalaisten tsaarinvastaisten vallankaappausryhmien rahoittajana. Vaikka lokakuun 1917 vallankaappaus yritettiin hämätä kasaarien K. Marxin ja V. Leninin, juuri tätä vallankaappausta varten luomilla teorioilla, oli se silti täysin kasaarien suorittama operaatio. Kasaarien johtamat bolsevikit murhasivat jo Venäjän ensimmäisinä vuosina virallisten lähteiden mukaan seuraavan luettelon osoittaman määrän ihmisiä: tsaarinperhe (seitsämän kristittyä), 28 piispaa ja arkkipiispaa, 6775 pappia, 6575 opettajaa, 8800 lääkäriä, 54850 upseeria, 260 000 sotilasta, 150 000 poliisia, 48 000 santarmia, 355 250 älymystön edustajaa, 198 000 työläistä sekä 915 000 talonpoikaa. Tämän lisäksi kymmeniä tuhansia siirrettiin keskitysleireille ja pidettiin panttivankeina. Murhien syyksi riitti leima "luokkavihollinen" tai "vastavallankumouksellinen". Murhien todellisena syynä kuitenkin oli venäläisten vastavallankumouksen eliminointi; tästä syystä venäläinen eliitti murhattiin. Kirjailija arvion mukaan "juutalaisten" (kasaarien) luoman Neuvostoliiton murhanneen yli 60 miljoonaa ihmistä. Kasaarien uskonto perustuu Talmudismiin, joka on rabbiinien tulkintoja Toorasta eli Raamatun Mooseksen kirjoista. Talmud on jatkoa "vanhinten perinnäissäännöille", jota Jeesus vastusti ja kutsui sitä "fariseusten hapatukseksi". Talmudin mukaan juutalaiset ovat kansana messias, joka on oikeutettu muka kaikkiin maailmanrikkauksiin. Talmudin keskeinen sanoma on juutalaisten rodullinen ylemmyys muihin nähden sekä kristtyjen tuhoaminen. Kasaarien suorittamat hirvittävät verityöt planeetallamme kuten myös nykyisessä Israelissa osoittavat selvästi, että talmud on aikamme "juutalaisten" virallinen ideologia. Lähteet: Robert Wilton: romanovien viimeiset päivät - Dr Karl Steinhauser: EU huomispäivän super-Neuvostoliiti - Maailmantapahtumat. |