SISÄLLYS |
19. LUKU: IHMISEN EVOLUUTIO-OPPI ROSKAKORIIN Apinamaiset kallot eivät todista mitään ihmisen ja apinan välisestä sukulaisuudesta. Apinamaiset kallot voivat olla esim. rappeutuneen ihmiskunnan tai kehittyneempien apinalajien (ala-lajien) jäännöksiä, tunnistamattoman - teknologisesti erittäin pitkälle kehittyneen - sivilisaation suorittamia kokeellisia risteytyksiä planeetallamme jne. Ihmisellä on kuolematon sielu, joka ei ole persoonaton, vaan on täysin fyysisen ruumiinsa muotoinen ja koostuu spirituaalisesta substanssista antaen fyysiselle ruumiille muodon. SIELUN TS. IHMISEN MIELEN KAKSI KORKEINTA ASTETTA - HENKINEN JA TAIVAALLINEN - OVAT EHDOTON TODISTE SIITÄ, ETTÄ IHMINEN EI POLVEUDU APINOISTA. IHMISEN KEHITTYMINEN ELÄIMISTÄ ON SIIS MAHDOTONTA. Evoluutioteoria pätee kyllä eläimiin ja kasveihin. Myös ihmisen fyysinen kehitys on evoluution lakien alainen, mutta hyppäystä eläimestä ihmiseen ei voi tapahtua evoluution avulla. Siihen tarvitaan Jumala, jonka kuva ihminen on. C. Darwinin evoluutioteorian mukaan biologisessa evoluutiossa tapahtuu muuttuvaa polveutumista. Tämän mukaan ympäristöolojen luonnonvalinta huolehtii elämiselle edullisten ominaisuuksien säilymisen satunnaisesti muuntelevassa populaatiossa. Darwinin päätelmien mukaan Jumala ei erikseen luonut jokaista lajia, vaan lajien kehitys oli muutoksien seurausta. Darwinin teorian mukaan ihmisellä ja apinalla on yhteisiä esi-isiä. Tämän päivän biologit ovat myös tulleet samaan käsitykseen. Käsitystään he perustelevat sillä, että kaikilla eliöillä tapahtuu kehitystä mutaatioiden ja luonnonvalinnan tuloksena. Heidän perusteluihinsa sisältyy myös se, että eräät apinamaiset kallot olisivat ihmisen ja apinan välimuotoja. Apinamaiset kallot eivät todista mitään ihmisen ja apinan välisestä sukulaisuudesta. Apinamaiset kallot voivat olla esim. rappeutuneen ihmiskunnan jäänöksiä, kehittyneempiä apinalajeja, tunnistamattoman teknologisesti erittäin pitkälle kehittyneen sivilisaation suorittamia kokeellisia risteytyksiä planeetallamme jne. Ihmisellä on kuolematon sielu, joka ei ole persoonaton, vaan täysin fyysisen ruumiinsa muotoinen (on spirituaalista substanssia) antaen fyysiselle ruumiille muodon, eikä päinvastoin. SIELUN TS. IHMISEN MIELEN KAKSI KORKEINTA ASTETTA, HENKINEN JA TAIVAALLINEN - OVAT EHDOTON TODISTE SIITÄ, ETTÄ IHMINEN EI POLVEUDU ELÄIMISTÄ TS. APINOISTA. Yleisen Jumaluuden virtauksen vaikutuksesta, ihmis-sielulla on kyky ajatella ja puhua loogisesti. Ihminen voi ottaa tämän ajattelu- ja puhekyvyn tuottaman virtauksen vastaan juuri siksi, että ihmisellä on em. sielun kaksi korkeinta astetta olemassa. Toisin on eläimillä, joilta puuttuvat ajattelun ja puheen kyvyt siksi, että niillä ei ole kuolematonta sielua, vaan ainoastaan luonnollis-vaistomainen aste. Eläimet eivät siten pysty ajattelemaan mitään ymmärryksellään, vaan käyttävät lajityypillisiä perittyjä ja kaitselmuksen rajoissa hankittuja mekanismejaan. Darwinin evoluutioteoriat ovat ateistisiä ja materialistisiä, mutta ne tuovat hyvin esille aistillisen ihmisen henkisen sokeuden, jonka ansiosta kaikki heidän päättelynsä menevät järjettömyyksiin. Itse asiassa ajatus "rappeutuneen ihmiskunnan jäänöksistä" on oikea, kun tarkastelee aikamme aistillisten tiedemiesten apinahöyrypäisiä ajatuksia ja muita sosiaalisenelämän psykologisen tarkastelun tuloksena saatuja hassutuksia, jotka ovat täydellisiä naurettavuuksia. Mielestäni eri lajeissa tapahtuneet muuntelut ovat tapahtuneet tietyissä rajoissa ja Jumalallisen kaitselmuksen mukaisesti. Ensinnäkin luonnon maailma on henkisen maailman peilikuva, siten luonnon maailma on epäjatkuvassa asteessa (epäjatkuva aste: kun edetään motivaatiosta eli rakkaudesta ymmärryksen kautta tekoon. Rakkaus, ymmärrys ja teko ovat toistensa suhteen epäjatkuvia asteita) henkiseen maailmaan nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella luonnon maailman kuuluvalla olomuodolla on henkinen vastaavaisuudensa henkisessä maailmassa. Ennen kuin jatkamme tätä aihetta selvitettäköön Jumalan syntymän äärettömyys, sillä Jumala on ääretön myös syntymänsä suteen eli Hän on ollut aina olemassa, joka on ymmärrettävissä siten, että Jumala on henkisessä maailmassa, joka koostuu spirituaalisesta substanssista, jossa ei ole ajan ja paikan ulottuvuutta, vaan sitä vastaavat henkiset tilat. Juuri tämä ajan ja paikan ulottuvuuden puuttuminen mahdollistaa sen, että Jumala on ääretön myös syntymänsä suhteen. Jumala loi koko maailman kaikkeuden ja niitä vastaavat sekä niihin liittyneet henkisen maailman henkiset tilat. Tämä luominen tapahtui Hänen omasta Jumaluudestaan, sillä alussa maailmankaikkeudessa luonnon maailman tilassa oli absoluuttinen tyhjyys (mikään ei ole voinut syntyä tyhjästä, niinpä on selvää, että Itse Jumaluus loi kaiken mikä luotu on). Luomistyössä Jumaluuden virtaus sai epäjatkuvien asteiden kautta materian eri muodot luonnon maailmassa. Aineellinen maailma kuvastaa Jumalallista kauneutta. Hän loi auringon aina ensimmäisenä kuhunkin tähtijärjestelmään, sillä aurinko symbolisoi Jumalaa, koska se on keskellä aurinkokuntaa luoden lämpöenergiaansa ja valoaan ympärillä oleville aurinkokunnan jäsenille. Kuu on puolestaan uskon symboli, sillä se loistaa lainavalolla, kuten uskonnot loistavat lainatulla Totuudella ja Hyvyydellä, jotka ovat peräisin Jumaluuden synnyttämästä Sanasta. Kaikki eläimet ovat luotu siten, että ne muodostavat henkisen vastaavaisuuden ihmisen erilaisille luonteen piirteille. Koska luonnon maailma muodostuu henkisen maailman tarkoitusperistä muodostaen eräänlaisia tarkkoja sarjoja on myös Jumalalla ollut kaikki muodot ja suunitelmat valmiina myös kaikille eri lajeille Hänen Jumaluudessaan jo luomistyön alussa. Mikään muutos ei siis voi tapahtua satunnaisesti vaan täysin Jumalallisen kaitselmuksen mukaisesti. |