SISÄLLYS |
22. LUKU: RAAMATUN KIRJOJA TULEE TULKITA SYMBOLISESTI Mihin perustuu Jumalan Sanan symbolinen tulkinta? Sanan sisäisen merkityksen tulkinnan mukaisesti planeetallamme on ollut neljä aitoa kirkkoa, joista lukuisat eri uskontosuunnat ovat saaneet alkunsa. Swedenborg nimittää näitä kirkkoja muinaisimmaksi, muinaiseksi, israelilaiseksi ja kristilliseksi. Tämän jälkeen tulee viimeinen ja lopullinen kirkko – Uusi Pyhä Jerusalem.
Selvitys kappaleen käsitteisiin: *Diskreetit suhteet: tiedettä, joka tutkii diskreettien asteiden välisiä lainalaisuuksia, kutsutaan vastaavaisuuksien tieteeksi. Esim. rakkaus, ymmärrys ja teko ovat toisiinsa nähden diskreetissä eli epäjatkuvissa asteissa. Työ syntyy tahdosta=rakkaus (tarkoitus), tieto työn suorittamiseen=ymmärrys (syy) ja toteutunut työ (vaikutus). Valmista työtä tarkkaillessa ei voi huomata sen valmistumiseen liittyviä sisimpiä syitä, mutta kuitenkin ne ovat olemassa. Historian tutkimuksen tuloksena olemme tottuneet eri uskontojen historioiden tulkintoihin, jotka ovat enemmän kirjaimellisia kuin symbolisia. Näin on myös esim. Raamatun Kirjojen kohdalla, jotka on kuvattu eräänlaiseksi Jumalan puheeksi historian eri vaiheissa. Näistä ilmoituksista voidaan lyhyesti esittää, että ne ovat yleensä uskonnon historiassa käsitetty juutalaisuuden ja kristinuskon mukaan yhdistyneeksi historialliseksi sanaksi. Esim. Patriarkkojen eli kantaisien ajasta noin 1800 ... 1700 eKr, näiden heimojen siirtymiseen Egyptiin noin 1650 eKr, jonka jälkeen exodus aika noin 1200 -luvulla eKr., ehkä Ramses II:n aikana. Myöhemmin erämaa vaellus ja "liitto" Jumalan kanssa Siinailla ja sittemmin vähittäinen tunkeutuminen Palestiinaan. Myöhemmin Israelilaisen kirkon eri vaiheista on kuvattu mm. Samuelin ja Kuningasten Kirjoissa sekä profeetoissa. Apostolisen kirkon eri vaiheet on opittu tuntemaan mm. Uudessa Testamentissa ja etenkin Apostolien teoissa. Lähtökohdat Jumalan Sanan symbolismille: Raamatun kokonaisuuden kuten myöskin yksityiskohtaisen merkityksen tunnetuin, symbolinen tulkinta perustuu aidoimmillaan Emanuel Swedenborgin (ES. 1688 ... 1772, Ruotsalainen tiedemies; luonnontieteet - filosofia - teologia) kautta tulleelle Jumalalliselle ilmoitukselle. Swedenborgin elämäkerta on siten kuvaus uudestisyntymisprosessista, missä hän vähitellen ylenee luonnon totuuksien valosta henkisen totuuden valoon. Hänen henkinen kehityksensä lisääntyy vuosi vuodelta, ja 56-vuotiaana hänen henkisen näkökykynsä avautuessa ylittää hän rajan, joka erottaa luonnon ja hengen maailman toisistaan. Näin totuudenetsijästä tuli valaistunut opettaja. Swedenborgin mukaan luonnon maailma on ainoastaan hengen maailman peilikuva. Swedenborgin kautta tulleen Ilmoituksen mukaan jokaisella yksityisellä Raamatun eli Jumalan Sanalla on kolme merkitystä; coelestiaalinen eli taivaallinen, spirituaalinen eli henkinen ja kirjaimellinen eli luonnollinen merkitys. Ilmoituksen mukaan Sanan kahden sisäisen merkityksen coelestiaalisen ja spirituaalisen merkityksen ansiosta on Sanalla ääretön viisaus ja voima, juuri sen tähden, että ne Jumalan Sanana edustavat Jumalallisen Rakkauden ja Viisauden äärettömyyttä. Tätä edellä kuvattua Sanan sisäistä merkitystä selventää se kun ajattelemme, että kaikki ilmiöt luonnon maailmassa vastaavat spirituaalisia ja coelestiaalisia asioita, joiden alkuperä on henkien maailmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että henkien maailma, siis myös kaikki mikä on Jumalasta lähtevää, on epäjatkuvassa, diskreetissa* suhteessa luonnon maailmaan. Myös ihmisen puhe on syntynyt hänen ajatuksistaan (syy) sekä tahdostaan (tarkoitus). Niinpä ihmisen tuottamissa sanoissa on sisäisesti hänen tahtonsa ja ymmärryksensä ikäänkuin sisäisenä merkityksenä. Ihmisen tuottamilla sanoilla ei kuitenkaan ole mitään ääretöntä viisauden ja hyvyyden voimaa, kuten on Jumalan Sanassa. Vaikka Raamatun kieli on ulkoisesti ihmisten tuottamien sanojen kaltainen on kuitenkin Jumalan Sanalla erilainen sisäinen merkitys, sillä niiden alku syy on Jumalallinen Rakkaus ja välineellisenä syynä on Jumalallinen Viisaus. Koska Jumala, siis Jumalallinen Rakkaus ja Viisaus ovat Äärettömiä, on Hänen Sanansa täynnä Ääretöntä Viisautta ja Voimaa. Tällainen vastaavaisuuksiin perustuva tulkinta katsotaan mahdollistavan itse henkisen totuuden paljastumisen, jolloin asiat paljastavat todellisen luonteensa. Neljän sisäisen kirkon jaksot: Tämän ilmoituksen mukaan /E. Swedenborg, Arcana Caelestia osat 1 ... 12 ja Apocalypsis Revelata osat 1 ... 2/ , joka perustuu Sanan sisäisen merkityksen tulkintaan on planeetallamme ollut neljä aitoa kirkkoa, joista lukuisat eri uskontosuunnat ovat saaneet alkunsa. Swedenborg nimittää näitä kirkkoja seuraavasti: muinaisin, muinainen, istraelilainen ja kristillinen. Kun näiden kirkkojen perusta on Jumalallinen Ilmoitus, ovat ne myös aitoja kirkkoja, siten viides aito kirkko on Uusi Jerusalem, joka myöskin perustuu Swedenborgin kautta tulleeseen Ilmoitukseen. Kukin näistä neljästä aidosta kirkosta on jakautunut nejään erilaiseen jaksoon, joita Sanassa kuvataan Sanoilla aamu, päivä ilta ja yö. Aamu tarkoittaa jaksoa, jolloin Jumalallinen Ilmoitus annetaan; päivällä tarkoitetaan kirkon laajentumista opetuksen ansiosta; ilta kuvaa kirkon alkavaa rappeutumista eli Jumaluuden vastustamista; yö merkitsee viimeistä tuomiota eli kirkon lopullista tuhoa. Viimeisellä tuomiolla ei tarkoiteta tuomiota, joka näkyisi konkreettisesti luonnon maailmassa, vaan sillä tarkoitetaan tuomiota henkisessä maailmassa: henkisessä tilassa Jumala erottaa hyvät pahoista, ja luo uuden taivaan hyvistä sekä ohjaa pahat helvettiin. Seuraavaksi Herra luo uuden taivaan avulla maan päälle Uuden Kirkon. Raamatun Kirjojen symbolinen kuvaus kirkkohistoriana: Swedenborgin Ilmoituksen mukaan ensimmäisellä eli muinaisimmalla kirkolla ei ollut kirjoitettua Sanaa, Sana oli kuitenkin kirjoitettu ihmisten mielen sisäisiin osiin. Tuon ajan seurakuntalaiset saivat välittömiä ilmestyksiä taivaasta ja heillä oli kyky keskustella enkelien kanssa. Muinaisimman kirkon vaiheet ovat selitettynä Raamatun ensimmäisessä kirjassa eli Genesiksessä (1 Moos.). Vedenpaisumus tarkoittaa tämän kirkon viimeistä tuomiota. Toisella eli muinaisella (Nooan) kirkolla oli kirjoitettu Sana, tätä Sanaa ei nykyisin kuitenkaan tunneta. Muinainen Sana sisälsi vastaavaisuuden kuten nykyinen Sanakin. Tästä kirkosta kerrotaan Genesiksessä ja muissa Mooseksen Kirjoissa. Muinainen kirkko alkoi kuitenkin käyttää Sanan vastaavaisuuksia itsekkäisiin tarkoituksiin, joka synnytti magian ja salatieteet. Tästä oli seurauksena tämän kirkon tuho, joka on kuvattu Sodoman ja Gomorran tuholla sekä egyptiläisten hukkumisella Punaiseen Mereen. Kolmannen eli israelilaisen kirkon vaiheita kuvataan Mooseksen Kirjoissa, Joosuan-, Tuomarien-, Samuelin-, ja Kuningasten Kirjoissa sekä profeetoissa. Tämän kirkon viimeinen tuomio tapahtui Jumalan inkarnaationa Jeesuksessa Kristuksessa. Aikamme juutalaiset noudattavat tosin edelleen tämän kirkon uskontoa, vaikka edellisen perusteella sillä ei voi enää olla yhteyttä Jumalaan ja taivaaseen. Neljännen eli kristillisen kirkon vaiheet kuvataan Uudessa ja Vanhassa Testamentissa. Sen alku- ja kasvu-vaiheet kuvataan etenkin Evankeliumeissa ja Apostolien teoissa. Kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkkohistoria kuvaa tämän kirkon kehittymisen päivä-vaiheeseen, sen ilta-vaihetta merkitsee seuraavien vuosisatojen kirkkohistoria, ja sen tuhoa kuvataan Ilmestyskirjassa. Kristillisen kirkon jälkeen tulee Uusi Kirkko, joka Swedenborgin kautta tulleen Ilmoituksen mukaan on kuvattu Danielin Kirjassa ja Ilmestyskirjassa. Tämän Ilmoituksen mukaan - joka siis perustuu Jumalan Sanan sisäisen merkityksen paljastumiselle - Uusi Kirkko on todellinen Kristillinen kirkko, sillä se tunnustaa Herran Jumalallisen Ihmisyyden ja juuri tätä kirkkoa varten on Sanan sisäinen merkitys paljastettu. Mm. Jes. 62: 3 kuvaa tätä kirkkoa kaikkien aikaisempien kirkkojen kruununa. Yleisesti voidaan nähdä neljännen eli kristillisten kirkkojen uskonnollisen pintapuolisuuden tilan; tämä vahvistaa puolestaan Ilmoitusta siitä, että myös neljännen kirkon viimeinen tuomio on jo tapahtunut henkimaailmassa. Raamatun kirjaimellinen tulkinta alistaa Jumalan Sanan pelkästään uskonnonhistorian asemaan, jolloin ei nähdä, että Jumalan Sana ei keskity ajan ja paikan ilmiöihin, vaan sisältää ääretöntä Jumalallista Viisautta ja Voimaa, joka tähtää kaikessa siihen mikä on ihmiselle tärkeintä, nimittäin ikuinen elämä taivaassa. |