SISÄLLYS |
23. LUKU: LUTERILAISEN KIRKON KYMMENEN KÄSKYN TULKINTA JA UUDEN KIRKON SELITYS Tässä vertailussa paljastuu, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei tiedä, että Kymmeneen Käskyyn sisältyy tärkein ja keskeisin Jumalan Sanan sanoma. Se pitää Kymmentä Käskyä lähinnä moraalisääntöinä. Uuden Jerusalemin oppi valaisee täydellisesti näiden käskyjen todellisen merkityksen.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinopista Uusi evankelis-luterilaisen kirkon katekismus (Oy Edita Ab Vilppula 2000), syntyi kirkolliskokouksen aloitteesta. Kirkolliskokous oli pyytänyt 7. 5. 1993 piispankokousta ryhtymään toimenpiteisiin uuden kristinopin laatimiseksi.Tätä uutta katekismusta tutkimme seuraavaksi. Tarkoituksena ei ole käydä läpi koko katekismusta, vaan syventyä tärkeimpiin Jumalan Sanan kohtiin eli Kymmeneen Käskyyn. Uusi katekismuksen painos antaa selvän kuvan luterilaisen kirkon uskonnollisesta pinnallisuudesta. Se antaa selvän kuvan siitä, että tällä kirkolla ei ole mitään käsitystä Jumalallisista lainalaisuuksista ja Jumalan Sanan sisäisestä merkityksestä ts. Sanan Jumalallisesta Voimasta, vaan se alistaa Sanan tavallisen kirjoituksen kaltaiseksi. Tällä uudella kristin opin painoksella se ilmoittaa lutrilainen kirkko viralliselta taholta että sillä ei ole mitään yhteyttä Jumalaan, vaan on pelkästään sosiaalinen organisaatio kuten muutkin protestanttiset kirkot. Tämä sama pätee tietysti myös katoliseen kirkkoon. Tarkastelemme nyt ensin Kymmentä Käskyä uuden katekismuksen mukaan, sen jälkeen esitän Kymmenen Käskyä Uuden Kirkon Opin mukaisesti eli sisäisen merkityksen valossa. ENSIMMÄINEN KÄSKY Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Ensinnäkään tämän käskyn sanamuoto ei ole oikea, toinen lause kuuluu vuoden 1933 pidetyn kirkolliskokouksen käyttöön ottaman Vanhan Testamentin (vuoden 1952 painos) mukaan seuraavasti: "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani". Tämä mm. siksi että pakanakansat, jotka eivät Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta mitään tiedä, pitävät muita jumalia, mutta eivät voi pitää jumaliaan Jehovan rinnalla, sillä he eivät Hänestä mitään tiedä. Sitä paitsi tämä käsky on esitetty lyhennetyssä muodossa. Sanamuoto on vääristelty ja esitetty suppeassa muodossa myös muiden käskyjen osalta. Ensimmäinen käsky tulkitaan vain pinnallisesti kirjaimellisen merkityksen mukaan, eli siten että joka rakastaa itseään ja maailmaa yli kaiken, ei sisimmässään usko Jumalan olemassaoloon, sillä hän pitää itseään ja maailmaa jumalinaan. Tätä tulisi mielestäni tarkentaa siten, että luonnollinen eli kirjaimellinen merkitys tarkoittaa myös sitä, että mitään muuta kuin Jumalaa ja Jumalasta lähtevää ei saa rakastaa yli kaiken. Esimerkiksi aikamme kirkkojen ja eri uskonnollisten liikkeiden synnyttämät dogmit eivät ole Jumalasta lähtevää ilmoitusta, vaan ovat ihmismielen aivoituksia ja niihin turvautuminen on epäjumalan palvelua. TOINEN KÄSKY Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. Katekismus kertoo tämän käskyn luonnollisen merkityksen tietysti oikein mutta suppeasti, että Jumalan nimi on Pyhä ja että Hänen nimensä oikeaa käyttöä on kun rukoilemme, kunnioitamme ja kiitämme Häntä. Näin toimiessamme tunnustamme Hänet ainoaksi Jumalaksemme. Jumalan nimissä tai Häneen vedoten emme saa ajaa omia etujamme tai alistaa toisia, sillä se on Hänen nimensä väärin käyttöä. Jumalan nimen pilkkaaminen merkitsee tietoista kääntymistä pois Hänestä. Tämän käskyn uusi luterilainen suomennos ei ole enää Jumalan Sanaa, sillä sen kirjaimellinen merkitys on muutettu seuraavasti: "Älä käytä väärin ... nimeä". Sana "turhaan lausu" on korvattu huonommalla ilmaisulla "käytä väärin". Siten tämä käsky on vain ihmisten puhetta eikä Jumalan. Toisen käskyn oikea kirjaimellinen muoto on "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu." Katekismuksessa ei kuitenkaan kerrota tarkasti, missä yhteyksissä Herran nimen käyttäminen on väärin käyttöä, kuten ei myöskään kaikkea sitä mikä on Herran nimen oikeaa ja arvokasta käyttöä. Siinä ei myöskään kerrota mitä tarkoitetaan Herran oikealla nimellä. Mutta tähän palaan myöhemmin. KOLMAS KÄSKY Pyhitä lepopäivä. Ensinnäkin tässä käskyssä tulee käyttää, sen vanhempaa muotoa "Muista pyhittää lepopäivä," sillä muuten siinä ei ole sitä sisäisen merkityksen antamaa Jumalallista Voimaa. "Muista" tarkoittaa, sisäisen merkityksen mukaan, että pidä jatkuvasti mielessä. -"pyhittää lepopäivä" tarkoittaa, sisimmässä merkityksessään itse Jumaluuden ja Jumalallisen Ihmisyyden yhdistymistä Herrassa. Pyhittäminen tarkoittaa, että yhdistymistä ei saa loukata. Koska "Muista" Sanan merkitys terävöittää ihmistä pitämään edellä esitetyn yhdistymisen Herrassa erikoisen arvokkaana, aiheuttaa sen puute, sen että uuden katekismuksen esittämä kolmas käsky ei ole tässä yhteydessä Jumalan sanaa, vaan ihmisten kirjoitusta. Tämänkin käskyn osalta katekismus antaa luonnollisen ja hyvin pinnallisen selityksen. Sisäistä merkitystä ei tietenkään ole selitetty kuten ei muitenkaan käskyjen osalta, sillä sitä ei tunneta. Katekismus pitää lepopäivän syvimpänä tarkoituksena Jumalan eteen pysähtymistä. Syvintä merkitystä ei kuitenkaan voi tietää, jos ei ymmärretä Sanan spirituaalista ja coelestiaalista vastaavaisuutta. Sisimmässä eli coelestiaalisessa ts. taivaallisessa merkityksessään kolmas käsky tarkoittaa yhdistymistä Herraan, ja siten rauhaa, koska ihminen on silloin Herran suojeluksessa ja näin ollen turvassa pahojen hengien kiusauksilta. NELJÄS KÄSKY Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Ihmisen tulee kunnioittaa omia vanhempiaan, jotka turvaavat hänen varhaisen kehityksensä. Vanhempien tehtävänä on huolehtia lastensa hyvinvoinnista ja kasvatuksesta, johon sisältyy lasten opetus tuntemaan Jumala ja ohjaus lähimmäisenrakkauteen. Vaikka vanhemmat toivovat lapsillensa hyvää, saattaa silti heidän sanansa ja tekonsa olla vailla rakkautta. Mikäli päätämme toimia vasten vanhempiamme meidän on silti arvostettava ja kuunneltava heitä. Neljännen käskyn mukaan myös aikuisten tulee kunnioittaa ja pitää huolta vanhemmistaan. Neljännen käskyn mukaan meidän tulee myöskin kunnioittaa ja olla uskollinen esivallalle, sillä esivalta on osa Jumalan huolenpitoa. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisille. Tämä katekismuksen esittämä kirjaimellinen merkitys on kuitenkin pinnallinen ja puutteellinen. Ensinnäkin vanhempien kunnioittamisessa on otettava huomioon, ovatko vanhemmat uudestisyntyneitä vai eivät. Lapsen tulee tietenkin kunnioittaa vanhempiaan, mutta uudestisyntynyt aikuinen kunnioittaa vanhempiaan vain siinä määrin kuin hänen vanhemmissaan on hyvyyttä ja totuutta herrasta. Ja edelleen katekismuksessa puhutaan esivallan kunnioittamisesta, mutta ei laisinkaan siitä, että ihmisen tulee neljännen käskyn mukaan rakastaa myös isänmaataan, sillä eihän isänmaa ole aina suoranaisesti sama asia kuin yhteiskunnan julkinen vallankäyttö, vaikka se kuuluukin osana isänmaahan, sillä ihminen on osa esivaltaa myös ulkomailla asuessaan, mutta ei silloin kuulu isänmaansa esivaltaan. Niinpä neljäs käsky tarkoittaa myöskin erikoisesti isänmaan, sen esivallan ja laitosten rakastamista. VIIDES KÄSKY Älä tapa. Katekismus toteaa, että Jumala on rakkaus, siksipä Hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Koska ihminen on saanut lahjana elämän Jumalalta, on se arvokas. Emme saa tuottaa vahinkoa tai kärsimystä lähimmäisellemme, vaan päinvastoin häntä on suojeltava kaikissa oloissa. Ennen kaikkea tukea on annettava kaikkein heikoimmille. Lähimmäisen rakastamisen käsky koskee sekä yksilöä että yhteisöä. Kun esivalta puolustaa niitä, joita uhataan, edistää se silloin yhteisen hyvän eli lähimmäisenrakkauden toteutumista yhteiskunnassa. Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme, vaan meidän on luovuttava kostosta ja annettava anteeksi. Mikäli vahingoitamme ihmistä ja elämää, asetumme Jumalaa ja Hänen luomistyötään vastaan. Tämä käsky kieltää fyysisen vahingoittamisen lisäksi myös ihmisen maineen ja nimen vahingoittamisen, sillä se on sosiaalista tappamista. Tämä seikka oli uudessa katekismuksessa hyvin ympäripyöreästi sanottu. Tämä käsky kieltää myös kateuden sekä vihastumisen, joka oli katekismuksessa pinnallisesti esitetty. Lähimmäisenrakkaus on tietenkin tappamisen vastakohta, siksi lähimmäisenrakkauden selittely viidennen käskyn kohdalla on tarpeetonta. Sitä paitsi lähimmäisenrakkauden selittely kuuluu paremminkin kolmanteen ja neljänteen käskyyn. KUUDES KÄSKY Älä tee aviorikosta. Ensinnäkin tämän käskyn ulkoinen muoto on törkeästi väärennetty. Sen oikea muoto esim. vuoden 1952 Vanhan Testamentin painoksessa on "Älä tee huorin." Itse asiassa tämän käskyn väärä käännös on jo henkistä huorintekoa. Tämä pinnallinen ja kaunisteltu uusi esitys kuudennesta käskystä antaa myöskin tulkinnan mahdollisuuksia, sillä aviorikoksen piiriin voidaan ajatella kuuluvan myös muutakin kuin varsinaisen huorinteon. Esimerkiksi epäkunnioittava käytös, henkinen ja ruumiillinen väkivalta aviopuolisoa kohtaan, jos jonkun huomio kohdistuu näihin seikkoihin voi hän silloin unohtaa varsinaisen asian eli sen, että huorinteko on hirveä synti. Itse selitysosassa kerrotaan vain lyhyesti, että avioliitto on perheen perusta, joka parhaiten toteutuu Jumalan tarkoittamalla tavalla. Ja myöskin, että koko elämäniän kestävän avioliiton suojelemisen vaatimus koskee sekä omaa että toisten avioliittoa. Lopuksi mainitaan kuinka uudelleen avioituminen on vakava ja vastuulinen päätös, että sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen vaatii tahdon lisäksi myös anteeksiantamusta. Tämän loppuesityksen kaltaisia selityksiä ei kuudes käsky kaipaa, sillä sen varsinainen sisältö kieltää huorinteon kuten myöskin henkisen huorinteon. Se kieltää myöskin kaikenlaiset epäsiveelliset teot ja niiden ajattelemisen, sillä ihminen syyllistyy huorintekon jo epäsiveellisesti ajatellessaan: "Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämmessään tehnyt huorin hänen kanssaan" (Matt. 5: 28). Näitä keskeisiä kirjaimelliseen merkitykseen kuuluvia opetuksia ei uusi katekismus tuonut esille, vaan sisälsi pinnallista ja kaunisteltua retoriikkaa kuudennesta käskystä, siinä ei myöskään viitattu (Matt. 5: 28), kohtaan. SEITSÄMÄS KÄSKY Älä varasta. Selityksessä todetaan, että jos etsimme omaa etuamme köyhien kustannuksella, varastamme niiltä, joiden elinehdot ovat kaikista heikoimmat ja että meidän on oltava valmiit tinkimään niin henkilökohtaisesta kuin kansallisstakin hyvinvoinnistamme. Lopuksi mainitaan, ettei saa varastaa tai hankia omaisuutta petoksella, kuten ei myöskään saa vahingoittaa yhteistä omaisuutta. Vastuuttomuus työssä sekä keinottelu ovat myös seitsemännen käskyn rikkomista. Ympäristön turmeleminen ja luonnon tasapainon järkyttäminen on varastamista tulevilta sukupolvilta, toteaa katekismus. Tässä kerrotaan siis vain seitsämännen käskyn luonnollinen merkitys, mutta ei laisinkaan sen sisäistä merkitystä. KAHDEKSAS KÄSKY Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Tässä paljastetaan vain tämän käskyn luonnollinen merkitys eli, se että Kenestäkään ei tule sanoa väärää todistusta tuomioistuimen tai yleensä ihmisten edessä. Ja että tämä käsky kieltää valheen, petoksen sekä toisen ihmisen maineen vahingoittamisen yhteiskunnallisessa elämässä. YHDEKSÄS KÄSKY Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Tämän käskyn ulkoinen muoto on käännetty väärin. Oikea muoto kuuluu "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta" Jo toisen omaisuuden kadehtiminen ja himoitseminen on tämän käskyn rikkomista, tämä kylläkin on selitetty katekismuksen selitys osassa, tämän käskyn osalta. KYMMENES KÄSKY Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Tämän käskyn ulkoinen muoto on nykyaikaistettu, siten että se on väärennös. Tämä paljastuu kun verrataan sitä Vanhassa Testamentissa, sen vuoden 1952 painoksessa, olevaan vastaavaan käskyyn, joka on seuraava: "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." Nimittäin "palvelijalla," "palvelijattarella," "härällä" ja "aasilla" on tietyt tarkat henkiset ja taivaalliset eli sisäiset ja sisäisimmät merkitykset. Näitä sisäisiä merkityksiä eivät vastaa sanat "työntekijä" ja "karja," sillä ne eivät ole Jumalan Sanaa, vaan ihmisten. Sanaa "vaimo" ei myöskään saa korvata sanalla puoliso, sillä puoliso sanasta voi nykyaikana saada mitä tahansa käsityksiä. Vaimolla tarkoitetaan tässä käskyssä mieltymyksiä henkisiin ja taivaallisiin asioihin. Näiden kahden viimeisen käskyn myöskin luonnollinen merkitys tarkoittaa, ettei edellisissä käskyissä lueteltuja pahuuksia saa haluta, joten uuden katekismuksen antamaa selitystä on tässä turha toistaa. Nyt olemme käyneet läpi kuinka evankelis-luterilaisen kirkon uusi kristinoppi tulkitsee Jumalan kymmenen käskyä. Yhteenvetona voidaan esittää seuraavaa: Tulkinta on pelkästään luonnollinen eli kirjaimellinen ja siten jo vajavainen. Tämän lisäksi tulkinta on pinnallinen ja kaunisteltu, niin että tosi asiat hämärtyvät. Pahinta on itse käskyjen väärentäminen nykysuomen kieltä vastaavaksi. Esitän seuraavaksi Kymmenen Käskyn luonnollisen ja spirituaalisen eli henkisen sekä coelistiaalisen eli taivaallisen merkityksen. Esitys perustuu veli Benjamin teokseen Älykkyyden kehittäminen: henkinen kehitys Emanuel Swedenborgin mukaan. Hänen esityksensä puolestaan perustuu Swedenborgin teoksiin Arcana Coelestia ja Vera Christiana Religion. Tämä Kymmenen Käskyn sisäisten merkityksien esitys on välttämätöntä sen tähden, että lukija voi suoraan ja välittömästi verrata toisiinsa luterilaisen kirkon ja Uuden Kirkon Kymmenen Käskyn tulkintaa. Syytä on myös korostaa, näiden käskyjen luonnollisten ja sisäisten merkityksien paljastus perustuu Jumalan ilmoitukseen eikä ihmisten ajatuksiin. Kymmenen Käskyn merkitystä korostaa myös se, että ne tulivat itse Jumalan sormen piirtäminä kivitauluihin. Esityksessä sisäinen merkitys kirjoitetaan lyhenteellä: SM. KYMMENEN KÄSKYÄ ENSIMMÄINEN KÄSKY "Minä olen Herra, sinun Jumalasi," SM: Herran Jumalallinen Ihmisyys hallitsee kaikkia hyvyyksiä ja totuuksia. "joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä." SM: Herra vapauttaa ihmisen helvettien vallasta. "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." SM: Herra on totuuksien ja hyvyyksien ainoa lähde. "Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa," SM: Älä synnytä totuuksia ja hyvyyksiä, jotka ovat lähtöisin omasta älykkyydestäsi ja joiden haluat muistuttavan Jumalallisia asioita. "älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, äläkä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä," SM: Kielto koskee sekä henkisiä että luonnollisia asioita. "äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla." SM: Kielto ulottuu myös aistillis-ruumiillisiin asioihin. "Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä." SM: Yllä esitettyjä omasta älykkyydestä lähtöisin olevia asioita ei saa palvella jumalallisina. "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi," SM: Kaikki totuudet ja hyvyydet tulevat yksin Herralta. "olen kiivas Jumala," SM: Ihmisen omasta älykkyydestä lähtöisin olevat totuudet ja hyvyydet muuttuvat vääryyksiksi ja pahuuksiksi. "joka kostan isien pahat teot lapsille" SM: Tällaiset vääryydet ja pahuudet myös lisääntyvät, ja niistä muodostuu peritty pahuus. "kolmanteen ja neljänteen polveen," SM: Ne lisääntyvät pitkissä sarjoissa yhdistyen viimein toisiinsa. "niille, jotka minua vihaavat;" SM: Tällaisissa pahuuksissa ja vääryyksissä olevat ihmiset kieltävät Herran Jumalallisuuden. "muuta teen laupeuden tuhansille," SM: Jumala antaa hyvyyksiä ja totuuksia rajattomasti. "jotka minua rakastavat" SM: Hän antaa niitä niille, jotka ottavat vastaan rakkauden hyvyyttä. "ja pitävät minun käskyni." SM: Samoin Hän antaa niitä niille, jotka ottavat vastaan uskon totuuksia. Yllä esitettiin ensimmäisen käskyn tarkka spirituaalinen merkitys. Käskyillä on myöskin yleinen luonnollinen, spirituaalinen ja coelestiaalinen merkitys. Seuraavassa esitetään nämä kolme yleistä merkitystä ensimmäisen käskyn osalta. Luonnollinen merkitys: Minkäänlaisia epäjumalia ei tule palvella. Eikä myöskään ketään ihmistä saa palvella jumalana. Luonnollinen merkitys tarkoittaa myös sitä, ettei mitään muuta kuin Jumalaa ja Jumalasta lähtevää saa rakastaa yli kaiken. Sillä mitä ihminen yli kaiken rakastaa, se on hänen jumalansa. Se joka rakastaa yli kaiken itseään ja maailmaa, ei sisimmässään usko Jumalan olemassaoloon, vaan pitää itseään ja maailmaa jumalinaan. Spirituaalinen merkitys: Ketään muuta kuin Herraa Jeesusta Kristusta ei saa palvella Jumalana, sillä Hän on Jehova, joka tuli alas maailmaan ja suoritti Lunastuksen. Hän on maailman Vapahtaja, Luoja ja Uudestisynnyttäjä. Hänestä Paavali oikein sanoi: "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol. 2: 9). Coelestiaalinen merkitys: Tässä käskyssä taivaallinen merkitys tarkoittaa, että Herra Jumala on ääretön, mittaamaton ja ikuinen. Hän on Kaikkitietävä, Kaikkivaltias ja Kaikkialla Läsnäoleva. Hän on Ensimmäinen ja Viimeinen, Alku ja Loppu, joka oli, joka on ja joka tulee aina olemaan. Hän on itse Rakkaus ja Viisaus eli Hyvyys ja Totuus. Hän on itse Elämä ja Olento, josta kaikki on saanut alkunsa. Seuraavaksi sisäiset merkitykset muidenkin käskyjen osalta. TOINEN KÄSKY "Älä turhaan lausu Herra, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu." SM: Uskon totuuksia ja hyvyyksiä ei saa pilkata tai häväistä, sillä se joka näin tekee, se riistää itseltään keinot uudestisyntymiseen, jonka avulla ihminen ainoastaan voi saada syntinsä anteeksi, toisin sanoen pelastua. Luonnollinen merkitys: Herran nimeä ei saa käyttää väärin, eikä sellaisissa yhteyksissä joihin sen käyttäminen ei kuulu. Väärinkäyttöä ovat väärät valat, taikuus ja loitsut, kiroaminen ja pilkalliset puheet, joissa Herran nimeä käytetään. Oikeaa käyttöä taas ovat juhlalliset valat virkojen ja toimien yhteydessä, ja sellaiset valat jotka myös pidetään ja joihin liittyy hyvä ja arvokas tarkoitus. Näissä yhdeyksissä on Herran nimen käyttäminen sallittua. Muuta oikeaa käyttöä luonnollisesti ovat myös Jumalanpalvelus, rukous ja uskonnollinen opetus. Herran nimellä tarkoitetaan kaikkia Jumalasta käytettyjä nimityksiä, jotka ovat Jehova, Herra, Herra Jumala, Herra Sebaot, Israelin Pyhä, Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki. Spirituaalinen merkitys: Henkisen merkityksen mukaan Jumalan nimellä tarkoitetaan kaikkia niitä asoita, joita kirkko opettaa sanasta. Näiden asioiden käyttäminen väärissä yhteyksissä ja väärällä tavalla on tämän käskyn rikkomista. Coelestiaalinen merkitys: Herran nimellä tämän merkityksen kohdalla tarkoitetaan, Jumalallista Ihmisyyttä. Tämä tulee ilmi Sanasta seuraavassa kohdassa: "Isä, kirkasta nimesi! Niin taivaasta tuli ääni: 'Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava'." (Joh. 12: 28). Kirkastaminen tarkoittaa Jumalalliseksi tekemistä. Herra Jeesus Kristus näkyy taivaassa aurinkona, jonka sisällä Hän on Jumal-Ihmisenä. Herra on myös ruumiilliseksi tullut Sana: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkauttansa, senkaltaista kirkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä" (Joh. 1: 14). Tämän käskyn coelestiaalista merkitystä vastaan rikkoo hän, joka pilkkaa Herran Jumalallista Ihmisyyttä tai Sanan pyhyyttä. KOLMAS KÄSKY "Muista" SM: Pidä jatkuvasti mielessä. "pyhittää lepopäivä." SM: Lepopäivä tarkoittaa sisimmässä merkityksessään itse Jumaluuden ja Jumalallisen Ihmisyyden yhdistymistä Herrassa. Sisäisessä merkityksessä se tarkoittaa Jumalallisen Ihmisyyden sekä taivaiden liittoa ja myös hyvyyden ja totuuden liittoa. Pyhittäminen tarkoittaa, että näitä ei saa millään tavoin loukata. "Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;" SM: Tällä tarkoitetaa taistelua, joka valmistaa hyvyyden ja totuuden liittoon. "mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti;" SM: Hyvyys on nyt yhdistynyt totuuteen ja liitto siten toteutunut. "silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköön sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on." SM: Taistelu on päättynyt, ja taivas ja sen suloisuus on vallalla kaikissa, sisäisen ja ulkoisen ihmisen asioissa. "Sinä" tarkoittaa ihmistä itseään, "poikasi" hänen sisäistä älykkyyttään, "tyttäresi" hänen hänen sisäistä tahtoaan, "palvelijasi" hänen luonnollista ihmistään suhteessa totuuteen, "palvelijattaresi" hänen luonnollista ihmistään suhteessa hyvyyteen, "juhtasi" hänen mieltymyksiään yleensä ja "muukalaisesi" hänen tietämystään yleensä. "Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on," SM: Herra uudestisynnyttää ihmisen sisäisen ja ulkoisen, joka tapahtuu asteettain, sitä symbolisoi kuusi päivää. "mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi;" SM: Kun hyvyys on vihdoin yhdistynyt totuuteen, silloin on spirituaalinen taistelu päättynyt ja ihmisestä on tullut coelestiaalinen ihminen. "sen tähden Herra siunasi lepopäivän" SM: Tämä tarkoittaa taivaallista liittoa Herrassa. "ja pyhitti sen." SM: Tämä on liitto, mitä ihminen ei saa vahingoittaa. Luonnollinen merkitys: Kuusi päivää on ihmiselle annettu työntekoa varten, mutta seitsemäs päivä on herraa varten ja ihmiselle lepopäivä työstänsä. Sunnuntaina tulee ihmisen levätä arkityöstänsä, miettiä uskonnollisia asioita ja harjoittaa lähimmäisenrakkautta. Herra opetti ja paransi sairaita sapattina, kun hän eli maan päällä. Tästä syystä lepopäivä on myös lähimmäisenrakkauden tekojen päivä. Spirituaalinen merkitys: Henkisen merkityksen mukaan tämä käsky tarkoittaa uudestisyntymistä. Ihmisen uudestisyntyminen on vastaavanlainen Herran taistelulle helvettien kanssa, Hänen voitolleen ja levolleen. Herra uudestisynnyttää ihmisen samalla tavalla kuin Hän kirkasti Ihmisyytensä. Tästä syystä myös uudestisyntyvä ihminen joutuu kiusauksiin eli helvettien hyökkäysten kohteeksi kuten Jeesuskin. Ihmiseen kohdistuvat kiusaukset eivät tietenkään ole niin ankaria kuin oli Jeesukseen kohdistuvat kiusaukset, sillä niin ankaria kiusauksia ei ihminen voi kestää. Ihminen voittaa kiusaukset vain Herran Jeesuksen Kristuksen avulla. Coelestiaalinen merkitys: Kolmas käsky tarkoittaa taivaallisessa merkityksessään yhdistymistä Herraan, ja siten rauhaa, sillä ihminen on tällöin Herran suojeluksessa, eivätkä pahathenget uskalla ihmistä silloin kiusata. Taivaallisen rauhan suloisuuden ja mielyttävyyden saavat kokea kaikki Herran Uuteen Kirkkoon uudestisyntyvät. Sapatti tarkoittaa alunperin lepoa, ja näin korkeimmassa merkityksessään rauhaa. Tämän tähden Herraa kutsutaan Sanassa Rauhanruhtinaaksi (Jes. 9: 5). Taivaallisen rauhankokemus on esimakua siitä, mitä on rauha taivaassa. NELJÄS KÄSKY "Kunnioita isääsi ja äitiäsi," SM: Rakasta hyvyyttä ja totuutta. Korkeimmassa merkityksessään tämä käsky tarkoittaa Herran ja Hänen valtakuntansa rakastamista. "että kauan eläisit siinä maassa," SM: Tällaisesta rakkaudesta seuraa ikuinen elämä taivaassa. "jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." SM: Samoin siitä seuraa Jumalallisen virtauksen vastaanottaminen. Luonnollinen merkitys: Ihmisen tulee kunnioittaa omia vanhempiaan, sillä he turvaavat hänen varhaisen kehityksensä. Laajemmin tällä käskyllä tarkoitetaan sitä, että ihmisen tulee rakastaa isänmaataan, sen laitoksia ja esivaltaa, koska isänmaa vanhempien tavoin huolehtii hänen tarpeistaan. Vanhempien kunnioittamisessa on huomioitava ovatko vanhemmat uudestisyntyneitä vai eivät. Lapsen tulee tietenkin kunnioittaa vanhempiaan, mutta uudestisyntynyt aikuinen kunnioittaa vanhempiaan vain siinä määrin kuin heissä on hyvyyttä ja totuutta Herrasta. Jos vanhemmat ovat uudestisyntymättömiä eli pahoja, tulee uudestisyntyvän välttää kiintymästä heihin. Usein uudestisyntyvälle tulee hänen omista vanhemmistaan ja muista sukulaisista nykyaikana suoranaisia vihollisia, sillä he yrittävät saada uudestisyntyvän jatkamaan perityn pahuudensa mukaista elämää. Tätä Herra tarkoittaa sanoillaan: "Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tappavat heidät" (Mark. 13: 12). Tällä tarkoitetaan nykyaikaa, jolloin uudestisyntyvän täytyy hylätä vanhemmiltaan perityt pahat mieltymykset. Spirituaalinen merkitys: Tässä merkityksessä vanhempien kunnioittaminen tarkoittaa Jumalan ja kirkon rakastamista. Isä tarkoittaa Jumalaa ja äiti kirkkoa. Tätä tarkoittavat Herran sanat: "Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa" (Matt. 23: 9). "Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini" (Matt. 12: 50). Coelestiaalinen merkitys: Tällä merkityksellä tämän käskyn kohdalla isällä tarkoitetaan Herraa Jeesusta Kristusta ja äidillä pyhien yhteyttä eli Herran kirkkoa koko maailmankaikkeudessa. Sitä, että Jeesus Kristus on meidän taivaallinen isämme, tarkoitetaan Sanassa seuraavilla sanoilla: "Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa" (Joh. 14: 11) ja "Minä ja Isä olemme yhtä" (Joh. 10: 30). Herran kirkkoa äitinä kuvaavat seuraavat kohdat: "Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu" (Ilm. 21: 2). "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. ... Ja hän sanoi minulle: 'Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!'" (Ilm. 19: 7, 9). Uudella Jerusalemilla tarkoitaan Uutta Kirkkoa, joka tulee Kristillisen kirkon sijalle ja joka perustuu Sanan sisäisen merkityksen ymmärtämiseen. Vaimo ja äiti tarkoittaa tässä merkityksessä Uutta Kirkkoa, se on todellinen kristillinen kirkko, sillä se tunnustaa Herran Jumalallisen Ihmisyyden. VIIDES KÄSKY "Älä tapa." SM: Keneltäkään ei saa ottaa pois hänen spirituaalista tai coelestiaalista elämäänsä, eikä tukahduttaa hänen uskoaan ja rakkauttaan. Sisäisesti tällä käskyllä tarkoitetaan sitä, että ketään ei saa ihmistä vihata. Luonnollinen merkitys: Ketään ihmistä ei saa tappaa tai muutenkaan vahingoittaa ruumiillisesti. tämä käsky kieltää myös ihmisen maineen ja nimen vahingoittamisen, joka on sosiaalista tappamista. Laajemmassa mielessä tällä käskyllä tarkoitetaan, ettei ihminen saa vihata toista ihmistä, sillä viha, kateus ja kostonhimo sisältävät aikomuksen tappaa. Jeesus tarkoittaa tätä sanoillaan: "Jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion" (Matt. 5: 22). Spirituaalinen merkitys: Tämän merkitys tarkoittaa kaikenlaisia menetelmiä, joilla ihmisten sieluja yritetään murhata. Tällaisia menetelmiä ovat ateistiset filosofiat, ihmisen omasta älykkyydestä peräisin olevat uskonnot sekä suoranaiset pyhien asioiden pilkkaamiset. Hän joka opettaa toiselle vääryyksiä, esim. että Jumalaa ei ole olemassa, syyllistyy viidennen käskyn rikkomiseen. Coelestiaalinen merkitys: Tämä tarkoittaa vihastumista itse Herraan, Hänen nimensä häpäisemistä ja ihmisten johdattamista pois Herrasta. Ne, jotka näin tekevät, syyllistyvät tässä merkityksessä Herran ristiinnaulitsemiseen. Tähän syyllistyvät useat nykyajan kristityt, sillä he ovat erottaneet lähimmäisenrakkauden pois uskosta, ja tämä juuri on Jumalan murhaamista. Tätä tarkoittaa Ilmestyskirjan ennustus "Karitsa, ikäänkuin teurastettu" (Ilm. 5; 6). Jos Jeesus tulisi uudelleen ruumiillisesti maan päälle, aikamme kristityt vihastuisivat Häneen eivätkä uskoisi Häntä. KUUDES KÄSKY "Älä tee huorin." SM: Uskon hyvyyksiä ja totuuksia ei saa vääristää. Sanaa ei saa käyttää vakuuttautumiseen pahuuksissa ja vääryyksissä. Jumalallisen Järjestyksen lakeja ei saa vääristää. Hyvyytttä ja pahuutta ei saa liittää toisiinsa, samoin ei totuutta ja vääryyttä. Luonnollinen merkitys: Tässä merkityksessä kuudes käsky kieltää varsinaisen huorinteon, samoin kaikenlaiset epäsiveelliset teot ja niiden ajattelemisen. Ihminen syyllistyy huorintekoon jo epäsiveellisesti ajatellessaan: "Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämmessään tehnyt huorin hänen kanssaan" (Matt. 5: 28). Hyvin yleistä on tämän käskyn rikkominen nykyajan kristittyjen elämässä. Kuudennen käskyn rikkomisesta seuraa, että vain ani harvat tietävät, mitä salaisuuksia sisältyy puhtaaseen avioliittoon. Siveellinen puhtaus on erityisen tärkeää Uuden Jerusalemin jäsenille, sillä tällä kirkolla on hallussaan puhtaita henkisiä ja taivaallisia totuuksia. Spirituaalinen merkitys: Henkistä huorintekoa on Sanan totuuksien ja hyvyyksien vääristely. Tällaista huorintekoa harjoittavat lähes kaikki aikamme kristityt. Henkinen ja luonnollinen huoruus esiintyy usein samanaikaisesti. Pahinta henkistä huoruutta ovat harjoittaneet juutalaiset, jotka ovat pyrkineet kaikessa sekoittamaan hyvyyttä ja pahuutta sekä totuutta ja vääryyttä. Tästä syystä Jeesus nimitti juutalaisia "avionrikkojasukupolveksi" (Matt. 16: 4). Coelestiaalinen merkitys: Taivaallista huorintekoa on Sanan pyhyyden kieltäminen ja Sanan häpäiseminen. Tähän syyllistyvät kaikki, jotka sisimmässään nauravat uskonnollisille asioille. SEITSEMÄS KÄSKY "Älä varasta." SM: Keneltäkään ei saa ottaa pois henkisiä totuuksia ja hyvyyksiä. Ihminen ei saa liittää itseensä asioita, jotka kuuluvat Herralle. Luonnollinen merkitys: Kaikenlainen varastaminen ja ryöstäminen on kiellettyä. Tämä tarkoittaa myös sellaista varastamista, joka tapahtuu ikäänkuin laillisin keinoin. Nykyisin tällainen "laillinen" varastaminen on hyvin yleistä. Sitä ovat esim. keinottelu, liikevoiton tavoittelu rehellisyydestä piittaamatta, veronkierto ja kaikenlaiset muut konstit joilla varallisuutta kartutetaan, antamatta samalla vastaavaa hyötyä toisille ihmisille. Spirituaalinen merkitys: Henkistä varastamista on uskon totuuksien ja hyvyyksien riistäminen, mikä tapahtuu opettamalla vääryyksiä uskonnollisina totuuksina. Tätä tarkoittavat Herran sanat: "Joka ei mene oveta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri" (Joh. 10: 1). Ainoa oikea ovi on Jeesus Kristus ja Hänen Taivaallinen Oppinsa. Jotka muuta opettavat ovat varkaita ja ryöväreitä. Coelestiaalinen merkitys: Tässä merkityksessä varkailla tarkoitetaan niitä, jotka yrittävät ottaa itselleen Herran Jumalallista valtaa ja jotka vaativat itselleen Herran ansioita. Tällaiset ihmiset eivät sisimmässään usko Jumalaan vaan ainoastaan itseensä, ja he käyttävät uskontoa vain itsekkäiden pyrkimystensä toteuttamiseen. KAHDEKSAS KÄSKY "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi." SM: Hyvää ei pidä kutsua pahaksi eikä pahaa hyväksi. Totuutta ei pidä kutsua vääräksi eikä väärää todeksi. Luonnollinen merkitys: Ihmisen ei tule sanoa väärää todistusta kenestäkään toisesta ihmisestä tuomioistuimen tai yleensä ihmisten edessä. Laajemmin ymmärrettynä tämä käsky kieltää valheen, petoksen ja teeskentelyn käytön yhteiskunnallisessa elämässä sekä toisen ihmisen maineen vahingoittamisen itsekkäässa tarkoituksessa. Spirituaalinen merkitys: Henkiseen väärän todistuksen lausumiseen syyllistyy se, joka tietoisesti - siis itse tietäen asian todellisen laidan - yrittää saada toisen ihmisen vakuuttumaan, että väärä onkin totta tai että pahan elämän viettäminen onkin hyvän elämän viettämistä, ja päinvastoin. Coelestiaalinen merkitys: Taivaalliseen väärän todistuksen lausumiseen syyllistyy se, joka pilkkaa Herraa ja Hänen Sanaansa sekä tietoisesti mitätöi kirkon totuuksia. YHDEKSÄS JA KYMMENES KÄSKY "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta." SM: Ihmisen tulee olla varuillaan, ettei rakkaus maallisiin asioihin - etenkin rahaan ja omaisuuteen - saa hänen tahdossaan valta-asemaa. "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." SM: Ihmisen tulee olla varuillaan, ettei hänen itserakkautensa - etenkin halu hallita toisia ihmisiä itserakkaudesta käsin - pääse valtaan hänen tahdossaan. Vaimolla tarkoitetaan mieltymyksiä coelestiaalisiin ja spirituaalisiin asioihin. Palvelijalla ja palvelijattarella tarkoitetaan rationaalisia mieltymyksiä, jotka palvelevat spirituaalisia ja coelestiaalisia mieltymyksiä. Härällä ja aasilla tarkoitetaan luonnollisia mieltymyksiä. Näiden mieltymysten himoitsemisella tarkoitetaan ihmisen halua alistaa toinen ihminen valtansa alle eli halua hallita itserakkaudesta käsin. Yhdeksäs ja kymmenes käsky viittaavat kaikkiin edellisiin käskyihin, joissa lueteltuja pahuuksia ei saa himoita. Yhdeksäs käsky tarkoittaa maailmanrakkauden pahuuden ja kymmenes itserakkauden pahuuden. Nämä kaksi pahuuden muotoa ovat ns. pahuuden päälajit, jotka sisältävät kaikki mahdolliset pahuuden lajit. Kahden viimeisen käskyn luonnolliset, spirituaaliset ja coelestiaaliset merkitykset tarkoittavat, ettei edellisissä käskyissä lueteltuja pahuuksia saa haluta. Kymmenen Käskyn mukainen elämä on sitä, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (Luuk. 10: 27). |