SISÄLLYS

Etusivu

27. LUKU: IHMISEN TILAT HENKISESSÄMAAILMASSA

Käsitellään muun muassa sitä, millaisten henkisten tilojen läpi ihmisen sielu joutuu kulkemaan fyysisen kuolemansa jälkeen. Hyvä ihminen ajautuu hyvän tahtonsa ansiosta paratiisiin ja paha ihminen pahan tahtonsa vetämänä helvetin onnettomaan tilaan. Luvussa tarkastellaan myös sitä, miksi ihmisellä on kuolematon sielu?

Ennen kuin alamme tarkastella ihmisen tiloja ruumiin kuoleman jäkeen, tuotakoon julki muutamia totuuksia siitä, mihin sielun kuolemattomuus perustuu. Ensinnäkin mikään ei voi syntyä tyhjästä, ja alussa oli tyhjyys luonnon maailmaa vastaavalla paikalla. Jumala loi koko maailmankaikkeuden omasta Jumaluudestaan henkisestä tilasta käsin. Herran Jumaluus sai materian muodot epäjatkuvien asteiden välityksellä. Näin koko maailmankaikkeudesta tuli Jumalan kuva. Koska Jumala on ikuinen ja ääretön on Hänen syntymänsä myös ääretön, sillä henkisessä tilassa ei ole aikaa. Niin muodoin on ihminen Jumalan luomana osa tätä Jumalan ikuisuutta ja yhdistyneenä rakkauden ja uskon (totuuden ymmärrys) sitein Jumalaan. Tästä seuraa, että ihminen osana Jumalan ikuisuutta ei voi kuolla, vaan omistaa kuolemattoman sielun. Tarkennuksena mainittakoon, että uudestisyntymätön ihminen ei ole Jumalaan yhteydessä rakkauden hyvyyden ja uskon totuuden suhteen siten, että hän ottaisi vastaan Jumalallisen hyvyyden ja totuuden Jumalallisina. Uudestisyntymättömän luonnolliselle tasolle kuitenkin virtaa Jumalallista hyvyyttä ja totuutta, mutta uudestisyntymätön muuttaa ne pahuudeksi ja vääryydeksi. Eläimet saavat osakseen myös Jumaluuden yleisen virtauksen, mutta koska eläimiltä puuttuu korkeimmat asteet spirituaalinen ja coelestiaalinen aste niin tästä johtuen ne eivät voi ajatella mitään ymmärryksellä, ja siten ne eivät voi kehittyä henkisesti. Tästä seuraa, että eläimillä ei ole kuolematonta sielua.

Ihmisen fyysisen ruumin kuoleminen ei tarkoita varsinaisen ihmisen kuolemista, vaan elämän jatkumista toisessa ulottuvuudessa - henkisessä tilassa. Hengellä on sisäinen yhteys keuhkojen ja sydämmen toimintaan. Näiden lakattua toimimasta henki siis siirtyy henkimaailmaan. Herra itse (herättää) eli johtaa ihmisen henkimaailmaan, kun ihmisen fyysinen sydän on lakannut toimimasta.

Jumalan sanassa edellä kuvattua tapahtumaa kusutaan ylösnousemukseksi. Herätyksen jälkeen ihminen on ulkoiselta muodoltaan saman kaltainen kuin hän oli luonnonmaailmassa. Henki-ihmisellä on myös samanlaiset aistit kuin hänellä oli luonnonmaailmassa paitsi, että ne ovat henki-ihmisellä paljon tarkemmat. Henki-ihmisellä on myös sisäinen muisti, joka on paljon tarkempi kuin luonnonmaailmassa. Sisäiseen muistiin ovat tallentuneet kaikki maanpäällä koetut tapahtumat, teot, ajatukset ja tuntemukset. Tätä sisäistä muistia kutsutaan Jumalan Sanassa elämänkirjaksi.

Ihminen käy yleisesti kolmen tilan läpi fyysisen kuoleman jälkeen, ennen kuin hän siirtyy taivaaseen tai helvettiin. Ensimmäin tila on ulkoisen mielen tila, toinen sisäisen mielen tila ja kolmas opetuksen tila, missä henki-ihmistä opetetaan taivasta varten. Poikkeuksena edellisestä ovat sellaiset henki-ihmiset, jotka pääsevät miltei suoraan joko taivaaseen tai helvettiin. Ne, jotka pääsevät suoraan taivaaseen ovat jo maanpäällisen vaelluksensa aikana uudestisyntyneet niin korkealle asteelle, että tulevat otetuksi hyvin lyhyen oleskelun jälkeen taivaaseen. Ne, jotka ovat sisäisesti pahoja näytellen ulkoisesti hyvää, ovat niin muodoin lisänneet petoksella pahuuttaan, siksipä heidät heitetään suoraan helvettiin (ikään kuin heitetään, tosiasiassa he heittäytyvät itse sinne pahojen himojensa vetäminä). Jumalan Sanassa kuvataan tämän kaltaisissa pahuuksissa olevia ihmisiä seuraavasti: "Te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa!"(Matt. 23: 27).

Ensimmäinen mielen tila: Tämä tila on siis ulkoisen mielen tila, joka on samanlainen kuin hänen tilansa oli luonnon maailmassa. Hänen kasvonsa, puheensa ja mielenlaatunsa ovat siis samankaltaiset kuin olivat luonnon maailmassa. Tämä tila kestää muutamista päivistä kuukausiin riippuen ihmisen mielen laadusta

Toinen mielen tila: Ensimmäisen mielen tilan jäkeen ihminen vähitellen ohjataan toiseen mielen tilaansa. Tässä tilassa ihmisen ulkoinen mieli saatetaan vastaamaan hänen sisäisen mielensä tilaa, sillä henkisessä maailmassa tulee ulkoisen sisäisen mielen tilan vastata ulkoisen mielentilaa, ulkokultaisuus ei siis ole mahdollista kuten aineellisessa maailmassa. Oikeamielisiä ovat ne, joiden ulkoiset tilat vastasivat hänen sisäisiä tilojaan jo luonnon maailmassa. He ovat niitä, jotka rakastivat Jumalan Sanaa ja elivät Jumalallisten lakien mukaisesti niin sisäisessä mielessä kuin myös ulkoisesti. Toisessa mielen tilassa ihmisen ulkoinen tila saatetaan ikään kuin uneen, näin hänen mielen tilansa on sellainen kuin se oli luonnonmaailmassa sisäisesti (sisäinen mielen tila), joka paljastaa sen mitä ihminen oli todellisuudessa ajatellut ja tahtonut. Toisessa tilassa paljastuu siis ihmisen todellinen luonne jolloin ne, jotka elivät luonnon maailmassa sisäisessä hyvyydessä ja totuudessa, ovat vieläkin ymmärtäväisempiä toisin sanoen heidän älykkyytensä kasvaa tavattomasti, sillä luonnollinen ruumis ei muodosta enää estettä tälle älykkyyden esiin tulolle. Toisin on sisäiseti pahojen kohdalla, sillä nyt heidän pahuuden ja valheen himonsa paljastuvat, jotka johtavat kaikenlaisiin mielettömyyksiin ja koska heidän ulkoiset tilansa ovat vaivutettu unenkaltaiseen tilaan he eivät voi teeskennellä eivätkä he voi käyttää ulkoista mieltään hyväksi, vaan heidän sisäinen mielensä, joka on pelkästään valhetta ja pahuuta johtaa heidät henkiseen tyhmyyteen. Toinen tila toimii siten hyvien ja pahojen henki-ihmisten eroitustiloina, jolloin hyvät henki-ihmiset alkavat kääntyä poispäin pahojen henki-ihmisten mielettömyyksistä ja pahat henki-ihmiset alkavat kulkea himojensa vetäminä, kukin omaa helvettiyhteiskuntaansa kohti.

Henkien kolmas tila henkimaailmassa on opetuksen tila, mutta yksistään hyviä henki-ihmisiä varten. Pahoja ei enää voi opettaa kuoleman jälkeen hyvyyksissä ja totuuksissa, sillä he eivät ole ottaneet tätä opetusta vastaan maailmassa eikä näin ollen heihin ole juurtunut yhtään totuutta ja hyvyyttä ja koska heiltä puuttuu luonnollisessa ruumiissa olevan mielen toimivuus he eivät voi ottaa vastaan hyvyyden ja pahuuden ja toisaalta totuuden ja valheen välistä kamppailua. Tämä kamppailu, joka on uudestisyntymistä, voitetaan Jumalan avulla ja uudestisyntyminen mahdollistaa myös Jumalallisten totuuksien ja hyvyyksien opetuksen vastaanottamisen, mutta kuten sanottu uudestisyntymiseen tulee käydä jo aineellisessa maailmassa. Pahat joutuvatkin toisen tilansa jälkeen pahuuttaan vastaavaan helvettiin, koska heissä on toisessa tilassa pahuudet yhdistyneet sitä vastaaviin vääryyksiin.

Tiivistettynä voidaan siis sanoa, että yleisesti ihmisen henki käy kolmen tilan läpi henkimaailmassa: Henkien ensimmäinen tila on ulkoisen mielen tila. Tämä siirtyminen ulkoisesta kohti sisempää perustuu Jumalalliseen järjestykseen.